Ollessani esiintymiskeikalla, kuuntelin joulurauhan julistusta metsän eläimille Jämsän Turkinkylätalolla, ja olin mielestäni lähellä joulun rauhaa. Ympärillä pimeni metsäinen luonto iltapäivän edetessä ja hiljaisuus laskeutui ihmisten joukkoon. Sisällä esitin muutaman joululaulun ennen tilaisuuden päättymistä. Ihmisten keskustelu vaimeni. Oli kotiinlähdön aika. Toiset menivät saunan lämmityspuuhiin, toiset taas ostoksille maailman hulinaan, siis kuka minnekin. Mukanaan jokainen vei hiljaisen rauhan tunnun. Hetkeen ei ollut kiire minnekään. Tällainen tuokio yleensä kiireisen joulun valmistelun keskellä sai myös minut itseni rauhoittumaan ja ajattelemaan.
Joulurauhaa ei löydä kaupanhyllyltä tai netistä. Se ei ole paikallaan oleva elementti, jota voi mennä koskettamaan ja saada sitä kautta voimaa, rauhaa, tai mitä ihminen nyt yleensä kaipaa elämäänsä. Joulurauha on ympärillämme ja se odottaa löytäjäänsä. Se voi yllättää sinut kesken puuhiesi, tai tulla syliisi istumaan esimerkiksi jonkin elävän olennon muodossa. Tai sitten se laskeutuu yllesi lumihiutaleena, tai pölläyttää tukkaasi tuulen vireenä. Joulurauha on herkkä. Se voi kadota yhtä äkkiä kuin on ilmestynytkin.
Kun koet joulurauhan itsessäsi, pidä siitä hyvää huolta. Se on siis herkkä, mutta silti vahva, eikä katoa ympärilläsi hyörivään jouluhälinään. Kun annat sen tulla itseesi, se suojelee ja ravitsee sinua. Sitä voi jakaa ympärilleen. Se ei ole massahysteriaa. Se on sinussa ja minussa sisällä. Se tulee ulos, kun annat sille tilaa.
Toivon löytämäni joulurauhan välittyvän myös sinulle.